###

Ohessa linkki toiseen blogiin, jossa kuva risuaidanpätkästä.
Klikkaa risuaitaa.

###

Kevätkiireitä

Kiirusta pitää, niin töissä kuin harrastuksissakin. Koulussa odottaa arviointi ja pihatöissä... niin, pihatyöt.
Edellisen postauksen jälkeen olemme ehtineet käydä jo kolme kertaa Kanttorilassa - vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan tässä välissä olisi pitänyt olla vain yksi käyntikerta, pidennetty vappuviikonloppu. Mutta sitten päätimmekin helatorstain aattona työpäiväni jälkeen lähteä yhdeksi yöksi Kanttorilaan, koska meillä molemmilla poltteli erinäiset urakat. Miehellä oli autoprojekti ja minulla kasvihuoneprojekti. Riskipelillä päätin jo istuttaa tomaatit, munakoisot ja pari kurkkua, vaikka ne joutuvatkin olemaan hoidotta viikot kesäkuun alkuun asti. Peittelin ne kateharsolla ja rustasin kasvihuoneeseen termostaattilämmittimen.
Äitienpäivänä meidän oli tarkoitus ajella pohjoisen suuntaan tervehtimään anoppia, mutta sitten hän joutuikin leikkaukseen, oli edelleen äitienpäivänä toipumassa sairaalassa eikä jaksanut ottaa vastaan. Niinpä päätimme lähteä TAAS, perjantain työpäivän jälkeen, ajelemaan Kanttorilaan, kun oli niin upeat säätkin ja kun autourakka oli vielä kesken.
Aloitin lauantaipäivän tyhjentämällä molemmat lämpökompostorit, jotka olivat höyrynneet 50 asteessa jo useamman viikon. Kärräsin löyhkäävänkuuman mömmön tekeillään olevan kohopenkin kukkuralle. Päällimmäiseksi kohopenkkiin kärräsin kasvihuoneesta tyhjäämäni mullat. Tekeytyköön siihen asti, että tohdin istuttaa sinne maissintaimet ja kesäkurpitsat, joista - siis kesäkurpitsoist - minulla on tosin vasta toive, Kanttorilassa on yksi kylvösiemen purkissa kasvihuoneen lattialla ja tänään panen multiin vielä muutaman varasiemenen täällä nykyisesssä helteisenkuumassa kortteerissamme. Minulla on vielä jäljellä siemeniä, joita otin talteen jokin vuosi sitten omasta kesäkurpitsasta, niin raaskin käyttää siemeniä vähän reilummin.
Lauantain mittaan ehdin tehdä vielä kaksi muutakin hikistä hommaa ja niiden lisäksi kevyempiä välitöitä. Kylvöt olivat niitä kevyitä, kaivuu ja aidanpano ne raskaammat. Millan sanoi pari vuotta sitten, että kai olin huomannut, että hänellä oli jäänyt yhden perennapenkin takareuna kesken. No, en ollut huomannut, mutta nyttemmin sitä olen hieman jatkanut ja lauantaina kaivoin koko penkin pituudelta lapionleveyden verran ruohotuppaita irti. Jätin mättäät nurin niille sijoilleen, jottei penkki alkaisi suotta kuivua ennen kuin ehdin saada sen valmiiksi (= lisätä multaa ja kylvää/istuttaa kesäkukkia). Jos olisi ollut enemmän aikaa ja voimia, olisin varmaan jo kylvänytkin kosmoskukkaa, mutta nyt asetin kukkien edelle sipulit ja perunat, molempia istutin muutaman. Kumppanuuskasvivihjeiden perusteella raivasin mansikkamaalle tilaa sipuleille kaivamalla sieltä pois rönsyleinikkiä, kurjenpolvea ja osan parvitulppaaneista. Tulppaanit ja kurjenpolvet istutin Lavia-omenapuun juurelle, revittyäni sieltä ensin irti maanpeitteenä olleen, sammaloituneen huovanpalan. Koska porkkanat vuorostaan sopivat kasvamaan sipulin kanssa, niin päätin kylvää vähän porkkanaakin. Puolen neliön alalle kylvin keskelle ensin porkkanaa spiraalimuotoon ja sen ympärille ne kahdeksan viimekesäistä pikkusipulia - jotka siis viime kesänä kasvatin siemenistä. Peittelin kylvöksen kastelun jälkeen harsolla, sillä aion yrittää kaikki luomukonstit välttääkseni viimesyksyisen porkkanariesan toistumisen (”juurimato”).
Illan viimeinen urakka oli risuaidan rakentaminen. Ensin tein ja etsin aidanseipäitä, mikä oli sikäli haastavaa, että Kanttorilasta löytyi vain irtoteräkirveitä. Navetan takana oli isoja pihlajasta katkottuja oksia, joista naputtelin pikkuoksat irti ja pari pidemmän oksan tynkää koetin kirveellä teroitella, mutta kyllästyin irtoilevaan terään. Onneksi vanhasta kuusiaidasta löytyi muutamia sopivanmittaisia pystyynkuolleita pikkurunkoja, jotka irtosivat heiluttelemalla.
Talon nurkalta löysin rautakangen, pystytin neljä aidanseiväsparia, jotka muodostivat noin metrin levyisen risuaidan rungon. Niiden väliin aloin rehata risuja eri puolilta tonttia. Välillä piti käydä levähtämässä, ja jatkoin risujen kuskaamista vielä sunnuntaina kirkon ja äitienpäivälounaan jälkeen.
Olen tyytyväinen, että keksin lopulta paikan risuaidalle. Tähän asti olen piilottanut tontin tuottaman risumatskun kohopenkkeihin tai pienistänyt kirveellä hakkeeksi, mutta risua tulee enemmän kuin ehdin työstää, joten nyt voin koota kaiken ylimääräisen aitaan, joka painuu kasaan ja joka vähitellen lahoaa. Samalla sain isohkon hyönteishotellin.
Ensi viikonloppuna en ehdi juurikaan pihatöitä Kanttorilassa tehdä, sillä silloin on juhlaviikonloppu. Pikkusiskon synttärit. Sitä varten saamme taas lapsiammekin Kanttorilaan.

Onnellista väsymystä

(Tämä teksti piti julkaista jo eilen lauantaina illalla, mutta kone jumitti eikä antanut enää jatkaa tekstiä, otsikko jo ehti vanhentua, mutta olkoon siinä.)

Vielä kun jaksaisi pesulle, niin olisipa tosi mukava köllähtää petiin!
Aloitimme päivän autoretkellä naapurikuntaan, kun sieltä sai todella edullisesti puutarhamultaa. Ostettiin Millanin kanssa puoliksi, niin kumpikin sai kolmekymmentä säkkiä. Mies ajeli traileria hissuksiin vetäen, niin saatiin kuorma turvallisesti perille.
Kotiin päästyämme keitettiin ja syötiin lohikeittoa, sitten painuttiin pihahommiin. En tiedä tarkalleen, mitä puuhia miehellä riihen ympäristössä oli, mutta minua poltteli parikin projektia. Syksyllä uusimani pyöreä perennapenkki on odottanut kivireunusta. Kärräsin penkin viereen sementtilattian palasia, joita mies on navetasta purkanut. Palapelin kanssa vuorotellen tein myös uutta kohopenkkiä, tällä kertaa eri tavalla ja eri paikkaan. Talvella kaadetun pahanmakuisia omenoita tuottaneen puun alustan halusin peittoon helpolla konstilla. Peitin kannon ja sen roskainen ympäristön pahvilaatikoilla (jotka oli tyhjänneet mädistä omenoista kompostoriin), pahvin päälle risuja leviäätte ja korkiaatte, sitten mättäitä painoksi (en millään saanut palautettua mieleen, minkä tieltä olin ne syksyllä kaivanut ja laittanut talteen odottamaan uusiokäyttöä). Raskain homma oli kuljettaa risujen päälle kolme valtavan isoa jätesäkillistä märkiä maatuvia lehtiä. Yhtä säkkiä jouduin ensin vajentamaan ennen kuin sain sen keploteltua kottikärryyn. Nyt kuupano odottaa mahdollista hevosenlantakuormaa. Olisi toiveissa saada hakea läheiseltä tallilta.

Tuossa siis eilisiltaisia tunnelmia. Tänään pyhäpäivän ratoksi kävimme paikallisessa. Kirkossa siis. Nyt minua odottaa mm. koulinta. Purjot toin mukanani, kun ajattelin koulia ne täällä ja jättää jo kesää varten valmiiksi. Sipulikasvien olettaisin kestävän pidempiäkin kasteluvälejä. Millan antoi mukaani koulittavaksi ahkeraliisaa ja mäkitervakkoa. Lisäksi toin jo muutaman pitkäksi hurahtaneensa tomaatintaimen, jotka ajattelin istuttaa isompaan purkkiin ja lisätä kastelukiteitä multaan, niin sillä kurin toivon niidenkin selviävän viikot ilman kastelua. Millan on luvannut käydä myös tarvittaessa kastelemassa, ja äitienpäiväviikonloppuna joudunkin turvautumaan hänen puunsa, sillä aiomme viettää äitienpäivän pohjoisessa. Mutta ennen multahommia ajattelin leipoa kaurakeksejä. Kirkkoherra kutsui kylään, niin voitaisiin viedä niitä tuliaisiksi.

Kas, kuvaa

Tämäpä nyt lystiä! Olen pitkähkön aikaa harmitellut sitä, kun en enää iPad-aikakaudella ole osannut lisätä kuvia tänne blogiini. Pitäisi viitsiä avata pöytäkone, joka on varsin oikukas jo vanhemmalla iällä. Lisäksi pitäisi ladata vanhasta kännykästäni koneeseen kuvia, joita en ole juurikaan viitsinyt enää edes ottaa kuvien huonon laadun ja kännykän mitättömän muistin takia.
No, kun tänään kävin vanhalla blogillani, koska en halunnut Kanttorilaan blogissa avautua työasioista, niin tulin kokeilleeksi, miten siellä nykyään toimitaan kuvien liittämisen kanssa. Ja kas, siellä pystyikin tallettamaan ja liittämään tekstiin kuvia suoraan iPadin kuvakirjastosta! Niinpä laitoin sinne pari Kanttorilassa ottamaani kuvaa. Harmi, etten tullut ottaneeksi iPadilla kuvia jouluruusuista enkä krookuksista. Mutta tiedänpä vastaisuudessa, miten voin ainakin linkittää vuodatukseen laittamiani kuvia tänne. Klikkaa alla olevaa värillistä tekstiä, jos haluat nähdä kuvat kompostorista ja kuorituista mukuloista ja yhdestä juureksesta.

Kas, kuvaa

Ensimmäisiä kevätpuuhia

Mikä hurja muodonmuutos Kanttorilassa olikaan tapahtunut, kun palasimme tänne perjantaina kahden viikon tauon jälkeen. Kevät!
Kaksi viikkoa sitten koko piha ja puutarha oli vielä lumen alla, nyt lunta ei ollut kuin varjopaikoissa aurauskasoissa. Lähdin oitis vuoden ensimmäiselle puutarhakierrokselle, enkä suotta. Ensimmäisenä minut yllätti kukkiva jouluruusu. Ja toinenkin! Sitten silmien eteen avautui krookusmeri. Miten en ollut sitä huomannut ajaessamme sen ohi pihaan?
Meillä oli auton kyydissä hiven hullunkurinen ja aika sottainen kuorma. Kaupunkikodin pihasta tyhjätty kompostori oli kyllä huolellisesti putsattu, mutta ne muovisäkit, joihin kompostorin sisältö oli sullottu ja jotka myös olivat kyydissä, olivat päässeet vähältä vuotamaan. Onneksi alla oli kumimatto. Ensimmäinen urakka kuorman purkamisen jälkeen olikin kompostorin uudelleen täyttö. Nyt meillä on Kanttorilassa kaksi lämpökompostoria - vaikkakin tästä toisesta on kannen saranat rikki, niin joutuu aina nostamaan koko kannen pois, kun haluaa täyttää kompostoria.
Kevään mittaan tarttee koettaa vähitellen kuskata muutakin kesän aikana tarvittavaa kampetta Kanttorilaan, että sitten kesäloman alkaessa autoon jäisi mahdollisimman paljon tilaa taimille.
Tänään oli lämmin päivä auringonpaisteessa. Siivoilin joitakin perennapenkkejä, haravoin vähän ja tyhjäsin niitä autoon vuotaneita kompostisäkkejä kasvimaalle.
Iltapäivällä pesin ja kuorin kasvimaalta kaivamiani maa-artisokkia ja palsternakan sekä kellarista viimeisen mukulasellerin. Keitin niistä meille päivälliseksi sosekeittoa, jonka höystin sulatejuustolla.
Mieskin on ennättänyt lastin purkamisen jälkeen monenlaista. Tänä aamuna hän teki jotain erityisen tärkeää: osti meille laivamatkat Norjan reissua varten. Nyt illemmalla hän rullasi riihessä koko talven seisseen auton trailerin päälle ja kävi viemässä sen paikalliselle korjaamolle hoitoon. Ties vaikka siellä saisivat sen jollain konstilla käyntiin.
Ensi viikonloppuna tulemmekin vähän pidemmäksi aikaa, kun minulla on vapunaattokin vapaata töistä. Silloin ehkä jo kylvän härkäpapua.
Ai niin! Puutarhayllätysten lisäksi minua odotti mukava yllätys myös vintillä: esikasvamaan laittamani dalia oli noussut pintaan, samoin gladioluksista näkyi nirkkoja. Tänään laitoin verenpisaran pistokkaita juurtumaan, kun nyt on kuulemma kylvöille ja pistokkaille otollinen kuunvaihe.

Tyhjän kodin syndrooma

Tyhjän kodin syndrooma:

Huomasin, etten ole huhtikuussa vielä tähän mennessä kirjoittanut tänne yhtäkään postausta. No, enpä kirjoita nytkään. Sen sijaan koetan linkittää postaukseen, jonka kirjoitin äsken vanhimpaan blogiini, jonne myöskään en ole aikoihin (pariin vuoteen?) kirjoittanut.

Kolme kirkkoa ja mämmi

On pitkäperjantai. Saavuimme Kanttorilaan pääsiäislomalle eilen kiirastorstaina sopivasti ehtiäksemme paikalliseen ehtoollismessuun (siis messuun, joka sana nykyään sisältää aina tuon ehtoollisen). Mies oli pakannut valmiiksi ja haki minut suoraan töistä kyytiinsä, niin oltiin Kanttorilassa jo ennen puoli kuutta. Juuri sisään päästyämme ovelle koputettiin. Luulin jo yhteisvastuukerääjän saapuvan, mutta se olikin Jorma matkalla pohjoiseen. Emme ehtineet hänelle tarjota muuta kuin hotelli Helpotuksen palveluja, mutta hänellä kuulemma oli evästä mukanaan.
Kiirastorstain iltakirkossa en pysty kyyneleittä laulamaan virttä 77 loppuun. ”Käy yrttitarhasta polku” on sinänsäkin kovin puhutteleva, mutta lisäksi aina myös muistuu mieleen isän kuolema kiirastorstai-iltana juuri kirkon valojen sammuessa. Siitä on nyt neljä vuotta. Oli kuitenkin toisaalta raikasta ja toisaalta kotoisaa olla täällä kirkossa. Uusi kanttorimme on ihana, kuten kirkkoherrakin. Minulle myös se oli erityinen ilon aihe, että kolehti kerättiin Ylivieskan uuden kirkon rakennusprojektiin.
Tänä aamuna nousin ennen puoli seiskaa ja aloin puuhata mämmiä. En ole koskaan aikaisemmin itse tehnyt, mutta rakas äitimme tapasi tehdä, lapsuutemme pääsiäisinä syötiin aina äidin tekemää mämmiä. Ja tekipä hän sitä vielä myöhemminkin, kun halusi diabeetikkomiehelleni tarjota mämmiä ilman lisättyä sokeria/siirappia. Ensin minun piti räknätä, minkäkokoinen annos mahtuu uuniastioihini. Valitsin pienemmän reseptin (3 litraa vettä, 500 g mämmimaltaita ja vajaa kilo ruisjauhojen). Jäipä vielä puoli kiloa maltaita vaikka kesäksi. Jos kokeilu onnistuu, saattaahan mämmiä tehdä muulloinkin kuin pääsiäisenä.
Mämminteko on sillä tavalla mukavaa puuhaa, että vaikka se sitoo koko päiväksi, niin imeltymistaukojen aikana ehtii tehdä kaikkea muuta. Lisättyäni kulloisenkin erän jauhoja, kuumaa vettä ja maltaita nostin kymmenen litran kattilan aina takaisin takan päälle filttiin käärittynä imeltymään tunniksi pariksi. Sillä aikaa kerkesin pestä ja ripustaa koneellisen pyykkiä, ruveta ruuan laittoon, kuunnella sanajumiksen netistä kymmeneltä, paistaa kauralastuja, syödä uunikalaa ja -perunoita, käydä kirkossa kahdeltatoista, krökytä kompostorista jäätynyttä mäskiä irti, täyttää täytekakun (Savoiardi-kekseistä, ei liittynyt mitenkään tuohon kompostorimäskiin...), osallistua kuuntelemalla vielä kolmanteenkin pitkäperjantain kello kolmen sanajumikseen (Jeesuksen kuolinhetken jumalanpalvelus) ja tiskata.
Kaikkein kovin homma mämmin teossa oli reipas hämmentäminen keittämisvaiheessa. Imeltyneen seoksen piti antaa vielä jäähtyä keittämisen jälkeen ennen uuniin laittoa. Oli melkoinen sovittelu, että sain kaksi pyöreää kakkuvuokaa ja kaksi pientä alumiinivuokaa mahtumaan kerralla uuniin, vaikka aamulla olin mukamas niitä sinne jo testaillut.
Tänä iltana olisi tarkoitus käydä vielä saunassa. Huomenna vuorossa synttäreiden juhlintaa Millanin seurassa. Siksi se Savoiardi. Kostuttamista varten ostettiin Reko-kahvia, että Millaninkin maha kestäisi kakkua. Samalla saimme miehen kanssa pitkästä aikaa herkutella kahvilla, jonka nauttimisesta olemme pitäneet enemmän tai vähemmän taukoa jo toista kuukautta. Juhlahetket ovat poikkeuksia.
Tämän päivän kolmesta kirkosta iloitsin eniten interaktiivisesta live-versiosta paikan päällä. Erikoista oli se, että kirkkoherra itse johti myös laulua. Koska urut olivat vaiti, niin kanttori sai pitää vapaata. Jumalanpalveluksen jälkeen meitä oli useampia kännyköinemme ottamassa kuvia upeasta alttarista. Alttaritaulun aiheena on Jeesuksen hautaaminen. Sen edessä oli viisi punaista ruusua, kaunis puinen risti ja orjantappurakruunu mustalla verhotun pöydän päällä. Ulkona jäätiin juttelemaan naapureiden kanssa niin pitkäksi aikaa, että kirkkoherrakin ehti ulos. Hän tuli iloisesti tervehtimään ja juttelimme vielä hänen kanssaan pitkän tovin säihkyvän kauniissa auringonpaisteessa. Kirkkoherra kutsui kylään. Pidetään kutsu mielessä. Mietin jo pikkupojille sopivia tuliaisia.