Loman korvalla

Tiistai meni kaupunkireissulla, hammaslääkärin jälkeen asiointeja, piipahdus esikoisen luona ja ennen lauluseuroja vielä ajanviettoa kirjastossa. Sattui somasti, kun siellä oli poistokirjojen myynti muuttunut loppujen lahjoitukseksi. Tongimme molemmat mukaamme kaikenlaista omien mieltymystemme mukaan, minä löysin mm. askartelukirjoja ja gospel-levyjä, mies mehiläishoitoa, teologiaa ja tutkimusmenetelmiä.
Eilisiltani meni sitten kokeiden korjauksessa, joten tänään vasta sain aikaan ne aikomani kylvöt, chilit ja sellerit.

Huominen koulupäivä vielä ja sitten reilu viikko Kanttorilassa ”lomaillen”. Loman jälkeen luokkaamme tulee taas yksi oppilas lisää. Hän on kuitenkin vanha tuttu kolmosille, paluumuuttaja, joten siinä mielessä ei huolta. Tänään hiihtopäivän jälkeen jäin siivoilemaan luokkaa ja tein samalla uudelle tytölle nimilapun istumajärjestystauluamme varten. Huomenna pitäisi muistaa vielä hakea häntä varten tyhjä pulpetti naapuriluokasta, niin melkein kaikki tärkein on valmiina kouluun paluuta varten.
Lomareissuamme varten meinaan pakata mukaan ainakin ompelukoneen ja turpoamassa olevat perennakylvöt viedäkseen ne kylmäkäsittelyyn Kanttorilan kellariin. Ilmeisesti minun pitäisi kuskata mukaan myös jo pintaan tulleet kesäkukkakylvöt, etteivät pääse viikon aikana kuivumaan.

Siemeniä

Toissaviikkoisen haipakan (= ei yhtään vapaailtaa) takia meinasi keijunmekon kylvö viivästyä tänäkin vuonna, mutta nipistettiin sitten sen verran Kanttorilaan lähdöstä, että perjantaina töistä palattuani tein ensimmäisiä kylvöjä.  Keijunmekon lisäksi kylvin mustaa petunia, punaista ahkeraliisaa sekä sekavärisiä orvokkeja.
Tällä viikolla on tarkoitukseni kylvää chilipaprikaa, mutta vielä en ole ehtinyt. Tänään oli hammaslääkärireissu ja muuta asiointia kaupungissa. Jospa huomenissa.
Toin viime viikonloppuna Kanttorilasta nipun perennansiemenpusseja, joista sitten ripottelin siemeniä kostumaan multaan viilipurkkeihin rei’itetyn kannen alle. Tarkoitus on kuskata potit loman alkaessa Kanttorilan kellariin kylmäkäsittelyyn.
Teimme Millanin kanssa siementilauksen, ja viime viikonloppuna Millanin luona poiketessamme sainkin jo siemeneni. Valkoista ritarinkannusta, ruusunätkelmää, aikaista maissia ja porkkanaa, jonka pitäisi pystyä pitämään porkkanakärpäset loitolla.

Mies osti mangon, jonka herkuttelimme jälkiruuaksi. Luin netistä ohjeet mangon siemenen kasvatukselle, joten kokeilin lyhyen liuotuksen jälkeen, onnistuuko kovan kuoren halkaisu ilman, että siemen vioittuu. Taisi onnistua. Nyt tuo iso möltti on sekin kostumassa, jos vaikka itu alkaisi pukata esiin.

Niin keijunmekko, orvokki, petunia kuin ahkeraliisakin ovat jo nousseet pintaan ja saavat päivittäin hetken lisävaloa miehen asentamasta lampusta. Keijunmekkoa on tarkoitus koulia myöhemmin oppilaiden kanssa, jotta saavat jokainen kasvattaa äidilleen kesäkukan. Mustan petunian siemenet keräsin paikallisen puistoalueen istutuksista. Ahkeraliisan siemenet sain Millanilta. Orvokinsiementä on mm. äidin haudalta.

Ensi jouluksi

Tytär kyseli venäläishenkisiä pöytäliinoja, koristeita tai astioita, kun he poikaystävän kanssa suunnittelevat blini-illan järjestämistä. Jotain tiesin löytyvän, mutta kiertelin silti myös 4H-kirppiksellä. Otin siellä kuvia kaikista mahdollisesti tytärtä kiinnostavista esineistä ja lähetin hänelle näytille. Hän oli itsekin tehnyt jotain krippislöytöjä, mutta ostin silti pari pöytäliinaa, koska ne sopisivat Kanttorilaan - ja minun makuuni - vaikkei tytär niitä tarvitsisikaan.
Kerättyäni eräänä viikonloppuna Kanttorilasta mukaani kasan pöytäliinoja sekä pari marinmaalaista koriste- esinettä kävimme pohjoisen pikavisiitillä ensin anoppia katsomassa ja sitten tyttären luona. Hän valitsi pari pellavaliinaa, joten sain tuoda kuvan tulppaanikuvioisen liinan saman tien Kanttorilaan.

Viikonloppuloma talvilomaa odotellessa

Olipa hektinen viikko. Kirjoitin sunnuntaina Millanille ystävänpäiväksi kirjeen, jossa väitin, että minulla olisi alkavalla viikolla vain yksi vapaailta, maanantaina. Mutta muistin väärin. Ei minulla ollut maanantainakaan vapaailtaa, kun silloin oli koko koulun yhteinen vanhempainilta. En sitten saanut vieläkään korjattua äidinkielen kokeita kuin vain kolmasluokkalaisten osalta. ”Onneksi” nelosilla itselläänkin oli enimmäkseen hektinen viikko, niin eivät muistaneet krävätä kokeitaan enää loppuviikosta.
Tiistaina oli jälleen jokatoisviikkoiset lauluseurat, joissa mies piti seurapuheen ja joissa minä säestin lauluja. Keskiviikkona lähdimme heti töitten jälkeen sukuloimaan. Ensin kävimme tapaamassa miehen iäkästä äitiä ja paluumatkalla poikkesimme tyttären luona vaihtokaupoilla. Vein mm. pöytäliinoja ja muuta matskua venäläishenkistä blini-iltaa varten, jota tytär poikaystävänsä suunnittelee järjestää. Sain tilalle kolme laatikollista kierrätyskamaa. Jos vaikka varaisin lopulta kirpparipöydän paikallisesta... Torstai-iltana meillä olisi ollut kaksikin menomestaa, valitsimme raamattuluennon (galatalaiskirjeestä).
Kiireen ja tekemättömien töiden (kokeet ja kylvöt) lisäksi hermojani tällä viikolla kinnasi  Virsivisa, jossa meidän luokaltamme oli mukana kaksi joukkuetta ja joka järjestettiin meidän koulullamme. Järjestelyvastuu painoi niin, että parikin yötä näin levottomia unia kilpailuista. Aamuyöstä heräsin tuulenkohahdukseen, joka aiheutti jonkin rämähdyksen, saman tien hereille havahduttuani rupesin miettimään työasioita ja kesti taas aikansa, että sain uudestaan unen päästä kiinni. Mutta nyt on visa visailtu ja ensi viikko voi olla vaihteeksi normaali työviikko.
Minulla on ollut jo pitkään mielessä, että pitäisi ainakin keijunmekot ehtiä kylvää, kun viime keväänä muistin niiden kylvön turhan myöhään. En kuitenkaan tälläkään viikolla ehtinyt ryhtyä kylvöihin - ennen kuin tänään töistä palattuani. Mies oli pakannut kaiken valmiiksi Kanttorilaan lähtöä varten, mutta kyllä hän malttoi vielä sen aikaa odottaa, että sain kylvettyä keijunmekon lisäksi vielä orvokkia, petunia ja ahkeraliisaakin. Ensi viikolla taidan jatkaa kylvöjä, ainakin chilin, paprikan ja sellereiden osalta. Mies saa sitten jo asentaa kukkalampunkin taas taimihyllyn ylle.
Täällä Kanttorilassakin olisi tarkoitus aloittaa kylvö, pelargonian testausta. Se kun pitäisi kai olla alkuun viileähkössä itämässä.
Viimeksi viikko sitten Kanttorilassa ollessamme käytin hyväksi suojasään ja keräsin pihalta talteen jouluvalot. Suojasää on nytkin, pihatiellä liukasta. Mutta pääsipä ajamaan pihaan ilman, että tarvi ensin tehdä lumityöt, kuten viikko sitten.

Kesä mielessä

Tässä päivänä muutamana tyhjäilin vanhoja/turhia/muualle talletettuja kuvia iPadilta. Siellä oli paljon kuvia Kanttorilan puutarhasta, myös syksyn ”muuriprojektistani”. Muistin siinä, että kootessani tiilimuuria reunustamaan kasvihuoneen viereistä perennapenkkiä olin ajatellut, että keväällä jatkan sen valmiiksi ja ettei mun sitten kauheasti muita perennapenkkien kunnostustöitä tarvitse välttämättä tehdäkään. Mutta loppusyksystä tuli se maanmylläysurakka lämpöputkiin liittyen. Sen jälkien korjaamisessa riittää kyllä puuhaa sekä minulle että miehelle vaikka koko kesäksi. Yhden kuorman multaa me jo marraskuussa saimme ja levitimme nurmikon paikkausta varten, mutta keväällä täytynee tilata ainakin toinen samanlainen kuorma. Nyt olisi hyvä suunnitella, minkäsorttista nurmea kylvetään (tällä hetkellä itseäni viehättää ajatus valkoapilasta tai jostain muusta typenkerääjästä). Sitä mihin uutta nurmea kylvetään, pystyn suunnittelemaan paremmin sitten, kun lumi sulaa ja pääsen mittailemaan, mihin suuntaan ja kuinka paljon haluan laajentaa kasvimaata ja kukkapenkkejä.
Minulla on ollut mielessä, että haluaisin järjestää Kanttorilassa jonain kesänä pihaseurat, mutta se taitaa siirtyä taas yhdellä kesällä eteenpäin, koska haluaisin pihan olevan edukseen. Kyllähän ruoho kasvaa nopeasti, mutta perennapenkkien palautuminen entiseen kukoistukseen ottaa ainakin yhden kesän.
Millan lupasi kokeilla esikasvattaa väriminttuja ja kenties saan häneltä uusia taimia kaivauksissa todennäköisesti kadonneiden väriminttujen tilalle. Balkaninkohokin siemeniä minulla on itselläni, täytyy vain muistaa kylvää niitä.
Edessä jännittävä kevät. Mitä nousee pintaan? Ja MISTÄ...

Pakkaspäiviä

Ajelimme jälleen eilen töiden jälkeen Kanttorilaan pakkasesta piittaamatta, taikka siihen varautuneina. Minulla oli toppahousut ja lämpösaappaat, niin hyvin tarkenin sitikan kyydissä. Ennen pihaan ajoa jätimme auton seisomaan linja-autopysäkille siksi aikaa, että mies kolasi pihatien auki.  Onneksi lumi oli kevyttä höttöä. Linnuille oli viikko sitten jätetty ruoka riittänyt, sitä oli vielä vähän jäljellä. Ja nyt sitä on taas seuraavaksi viikoksi.
Tänään tuli vuosi äidin kuolemasta. Kuolema ja sairaudet ovat viime aikoina olleet muutenkin pinnalla eri puolilla ympärilläni. Lemmikeistä alkaen. Viikko sitten meidän piti mennä Millanille kylään, mutta lauantaiaamuna häneltä tuli viesti, että ei pystykään ottamaan meitä vastaan, kun oli katastrofaalisen huonossa kunnossa sekä fyysisesti että henkisesti. Hänen vanhin kissansa Vinski teki kuolemaa. Vinski oli pitkin syksyä laihtunut, mutta käyttäytyi kuitenkin hirveän reippaasti. Koko ajan Millan kuitenkin epäili, että jokin vakava sairaus aiheutti laihtumisen. Viikonloppuna koko eläinlauma oli tuntunut  tietävän, että Vinskillä on hätä. Ja kun se sitten oli kuollut, sen sisko Mimmi oli kolme päivää ollut Millanin sylissä.
Tänään kävimme sitten korvaamassa peruuntuneen kyläreissun. Mimmi oli edelleen aika vaisu, nukkui vain uuninpankolla, joka aikaisemmin oli Vinskin vakiopaikka. Mimmi on nyt eläinlauman nestori.

Vuosi alkoi lumisena

Yleensä viimeistään tammikuun ensimmäisenä olen istunut uuden seinäkalenterin ääreen ja kopioinut siihen päättyneen vuoden kalenterista perheen, sukulaisten ja muiden läheisten syntymäpäivät uusine vuosimäärineen. Toki meillä nytkin on uusi kalenteri valmiina, Opettajien Lähetysliitolta kuten ennenkin. Mutta vanhaan kalenteriini täällä Kanttorilassa en olekaan merkannut vuosipäiviä, vaan ne ovat merkittynä vastaavanlaiseen kalenteriin osakekortteerin keittiön seinällä. Piirongin kirjelaatikossa ei myöskään ollut syntärimuistiotani, vaan sekin on parinsadan kilometrin päässä olohuoneen kirjahyllyn vetolaatikossa. Mennään sitten sen mukaan. Toki useimmat päivämäärät muistaisin, mutta ehken syntymävuosia, joten olen jättänyt kalenterin toistaiseksi rauhaan.
Toinen perinteinen välipäivien tai uudenvuoden puuhani on ensi joulun korttien askartelu, vaan nyt minulla onkin jo hommattuna kortit mahdollisesti jopa kahdelle joululle, joten sille ei varsinaisesti ole tarvetta. Tosin tuleville oppilaille voisin tietysti tehdä kortit ennakkoon, kun neloset eivät saaneet joulutodistustensa mukana lainkaan minulta joulukorttia, vaikka sellaisen olen pruukannut oppilaille laittaa. Tällä kertaa minulla oli kortit vain kolmosille, sen ansiosta, että olin askarrellut vuosi sitten nipun ylimääräisiä kuusikortteja. Niitä sattui olemaan just sopivasti, että riittivät kahdelletoista kolmasluokkalaiselle. Neloset olivat saaneet samanlaiset vuotta aiemmin. Nyt pitäisi kehitellä uusi korttimalli. Vaikka tuskin minulla ensi vuonna on samoja oppilaita, mutta mistä sen varmasti tietää.
Olen nyt sitten vain siivonnut ja järjestänyt reseptejä. Ja aloittanut yhtä isotöistä joululahjaa. Neule. Vakaa aikomukseni on ennättää sen lisäksi neuloa muutama nopeampitekoinenkin neuletyö ensi jouluksi. Kuluvana jouluna en ollut ehtinyt enkä jaksanut satsata lahjoihin, ja se harmittaa. Tällä kertaa yritän tasata lahjojen ideoinnin ja hommaamisen pitkin vuotta. Olen päässyt vaatimattomaan alkuun.
Vaikka joululomaani on vielä mukavasti jäljellä, olen jo ehtinyt nähdä parikin koulupainajaista. Niinpä mieleeni muistui, että minunhan pitää tehdä luokkaan uusi istumajärjestys lukukauden alkuun mennessä. Ehkä huomenna. Olen aika lahjakkaasti noudattanut Millanin neuvoa levätä kunnolla. Hän varoitteli, että joulunedun kuumeilu taisi olla kehon hätähuuto, että vauhtia täytyy himmata.
Hyvin sainkin nukuttua myös viime yön, vaikka ulkona räiskähtelikin. Illansuussa alkanut lumipyry toisaalta saattoi hillitä paukutteluintoa ja aivan varmasti se vaimensi ääniä. Alla olevat kuvat ovat kyllä vanhempaa perua kuin tältä päivältä tai eiliseltä, mutta samalta lumi nytkin näyttää.