Juhlaisan viikonlopun jälkeen paluu arkeen ja Kanttorilan kulmille

On mukavaa saada kutsu häihin, niitä ei nykyisin enää tuttavapiirissä ole tulossa, eikä kovin usein suvussakaan. Lauantaina saimme olla mukana juhlimassa miehen veljentytön ja sulhasensa häitä. Sää oli melkein yhtä kaunis kuin morsian, ja kaikki muukin oli hienosti järjestetty ja sujui mallikkaasti. Aivan erityisesti iloitsin morsiamen isän puheesta, taisi sen aikana muutkin pyyhkiä silmiään. Tosin minä itkin jo kirkossa siitä alkaen kun samainen isä luovutti tyttärensä vävylleen.
Häiden jälkeen lähdimme yöksi mummolaan ja sunnuntaiksi Kirkkojen juhlaan. Siellä myös koettiin hienoja hetkiä ja mukavia tapaamisia.

Kuvassa osin kaksi kolmesta juhlitusta. Ison kirkon äänentoisto alussa takkusi, mutta aika hyvin piispan johdantosanat silti kuuluivat peremmällekin. Seurakunta tarjosi lounaan, ja paljon meitä syömämiehiä olikin. Ruuan jälkeen päiväjuhlassa kuultiin mielenkiintoisia esitelmiä seurakunnan historiasta sekä upeita musiikkiesityksiä. Ullalle terveisiä, ettemme sitten rookanneetkaan. En osannut kuvitella sellaista väenpaljoutta, ettei sieltä löydä. Mutta Eemelin kirjan ostimme kotiin vietäväksi. Taikka siis Kanttorilaan. Ostin myös pari paperijoutsenta itärajan takaa, valitsin niiden värit Kanttorilan tapettiin sointuvaksi. Kaupantekijäisiksi sai mummon.

Paluumatkalla vielä sukulointia miehen enon luona, ja pyhäillaksi takaisin kaupunkikotiin. Maanantaina miehellä oli kaupungilla asiointeja, ja minulla puutarhassa. Herukoitten rippeet keräsin talteen, punaisia ei tullut (tai ei ollut linnuilta jäljellä) kuin kilon verran. Eihän sellaista nokkoa kannata mehustaa, vaikka olin raijannut Kanttorilasta laukullisen pulloja. Keitin hilloksi vadelmien kanssa. Mustaherukat perkasin rasioihin ja toin niitä tänne pakastimeen, kun tänään vihdoin palasimme. Eilisilta meni niin myöhälle pakatessa ja siivotessa, ettei kannattanut yön selkään lähteä ajelemaan, etenkään, kun oli tarkoitus tulla kahdella autolla. Mies olisi saanut koko ajan pelätä, että nukahdan rattiin. (No, pelkäsi hän tänään kuitenkin, että ajan kolarin, mutta sitten oli hoksannut ruveta rukoilemaan...)
Hyvin matka kuitenkin meni, mies veti peräkärryllisen roinaa, jota oli siivonnut kaupunkikodin varastosta. Ensi töiksi minun piti käydä keräämässä kasvihuoneesta kypsät tomaatit tupaan ja - ikävä kyllä - edelleen myös toukkia ja toukansyömiä tomaatteja kompostoriin.
 Aikani levättyäni kävin äsken sitten keräämässä yhden sangollisen avomaankurkkujakin, koska huomenna minun täytyy alkaa niitä säilöä. Jätin pienet (lue "normaalikokoiset") vielä paikoilleen. Nyt taitaa olla parasta etsiä käsiini äidin suolakurkkuresepti, jonka niin ikään toin följyssäni. Muistaakseni sen mukaan kurkkuja pitää liottaa vedessä yön yli. Jonkun toisen reseptin mukaan suolavedessä.