Taannoin laitoin tänne kuvan kirkonpenkeistä. Sille voisi nyt lisätä kuvatekstiksi esim. "vaihe 1". Sen jälkeen, kun mieheni sai penkit ulos riihestä tuohon kempuralle, hän on jo kahteen kertaan siirtänyt ne uudelleen. Ensin aidan viereen siististi lähekkäin ja päällekkäin, jotta hän sai ne vanerilevyjen ja pressujen avulla sateensuojaan. Mutta kun seurakunnan suntio ilmoitti, että uutta sijoituspaikkaa penkeille ei ole vielä saatu raivattua, niin mies alkoi tuumia, ettei ole hyvä jättää penkkejä ruohokentälle, koska sekä ruoho että penkit kärsivät. Niinpä hän tasoitti pihlajan juurella olleen sorakasan alustaksi, jonka päälle hän rakensi uuden penkkipinon, entistä korkeamman, jonka jälleen pressuilla peitteli. Siinä ne saavat nyt odotella vaikka talven yli. Vaaleaksi kalvenneen ja pitkäksi ehtineen ruohon mies vielä leikkasi, ja nyt ei juuri enää huomaakaan siinä penkkien jättämiä jälkiä.
Mies kehui, että penkkien kanssa urheilu päihittää punttisalit. Hän on kyllä muutenkin aikaansaava, ahkera, kekseliäs ja hauska mies. Tässä eräänä päivänä menin katsomaan, oliko kateharsopeite suojannut muutamaa tyrninmarjaa linnuilta, ja suureksi yllätyksekseni huomasin yhdessä (suojaamattomassa) tyrnipensaassa ryhmän upeita oransseja marjoja, joita en aikaisemmin pensaita tutkiessani ollut huomannut. Myöhemmin tyrneistä tuli puhetta ja paljastuikin, että mies oli asetellut pihlajanmarjaryppään tyrnipensaan latvaan lintuja hämätäkseen. Minuun ainakin hämäys meni täydestä, mutta täytynee silti uskoa, ettei miehen ollut tarkoitus puijata muita kuin lintuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti