Löysimme viime viikolla paikallisen helluntaiseurakunnan kirppikseltä potkukelkan, jonka saimme mukaamme kympillä. Se on jo tähän mennessä haukkunut hintansa. Aamuisin otan kelkan turvakseni postinhakureissulle. Tänään kauppareissulle lähtiessämme se niinikään saatteli meidät alkumatkan yli liukkaan pihamme. Mutta kelkka olisi kannattanut ottaa kyllä mukaan koko matkalle. Ei niinkään liukkauden takia, vaan kuljetusapuvälineeksi. Ostimme nimittäin rautakaupasta 50 litran säkillisen lecasoraa. Ei mikään ihme, että myyjäsetä luuli ensin meidän olevan vailla hiekoitusmursketta ja meinasi kaupata sellaista. Mutta varaston puolelta löytyi jättisäkki kukkaruukkuihin sopivampaa sorttia. Mies sen kantoi koko matkan kotiin asti, vuoroin sylissä, vuoroin olalla ja vuoroin kummallakin kädellä, kun löytyi sopiva kantokahva.
Haaveilen olohuoneen ikkunan eteen sellaista kukkapöytää, jossa olisi koko ikkunan pituinen ja riittävän leveä muovilaatikko, jonka täyttäisin puolelleen lecasoralla ja sitten saisin siihen soran päälle latoa kukkaruukkuja huru mykky. Mies arveli, että naapurikaupungista saattaisi löytyä tarkoitukseen sopivan suuria muovikaukaloita. Yhtään ainoaa kukkapurkkia en ole vielä ottanut mullanvaihtokäsittelyyn, mutta ensimmäisiä kylväjö olen kyllä jo tehnyt, tiedä sitten, olinko niiden kanssa liian hätäinen: petunia, orvokki, kelloköynnös, purjo ja basilika. Purjoa kylvän uudestaan myöhemmin lisää, etenkin jos tämä kylvös ei tuota riittävää tulosta. Myös basilikaa kylvän lisää tuonnempana, nyt kun vihdoin olen tullut tietämään, mihin muuhun sitä voi käyttää kuin tomaatin kanssa. Kaikki lapsemme tykkäävät pestokastikkeesta, niin kylvän jokaiselle ainakin yhden oman basilikaruukun.
Vaikka netissä notkuminen onkin mielestäni pahanmoinen pahe, niin on siitä hyötyäkin. Vaikkapa silloin, kun täytyy yrittää selvittää mitä siemeniä on saamassani venäjänkielisessä kukansiemenpussissa (se oli muuten härmesalvia) ja samalla selvisi kylvöohjeetkin.
Kirjoittelin itselleni muistiin kylvöaikataulut hallussani oleville niin kukan kuin vihannesten ja juuresten siemenille, mutta varmaan täytyisi vielä piirustella puutarhasta jonkinlainen pohjapiirros - ja koettaa keksiä, mihin niitä siemeniä sitten kylvän taikka taimia istutan. Voi olla, että Millanin rakentamien perennapenkkien lisäksi ilmenee tarvetta kaivaa vielä ainakin yksi kukkapenkki, taikka laajentaa entisiä.
Etukäteen jo iloitsen tästä keväästä erityisesti myös siksi, että minulla on ainutkertainen tilaisuus seurata sen edistymistä Kanttorilan pihassa päivä päivältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti