Kahden kierroksen välissä

Aamuinen puutarhakierros alkoi kasvihuoneesta. Kohta kannan sinne taas taimilaatikoita, aurinko oli jo alkanut lämmittää huonetta. Orvokkien lisäksi jätin nyt yöksi myös sellerin ja purjon taimia, kohta kai ne pärjäisivät jo ulkonakin. Iloitsin kasvihuoneessa parvekelaatikossa itäneistä sokeriherneistä ja yhdestä freesian nipukasta.
Jatkoin katsastamalla riihen lähistöllä olevat perennapenkit. Eilen voikukista perkaamassani kolmiopenkissä iloitsen erityisesti siitä, että jouluruusu on hengissä ja työntää maasta vartta.  Aika monet Millanin istuttamista perennoista jo muistan ja tunnistan pienistä lehtien aluista, mutta kyllä Millanin piirtämät kukkapenkkikartat ovat edelleen tarpeen. Oikeastaan pitäisi muistaa kuskata karttakansiota mukana "aamulenkillä".
"Huvikumpukoivun" luokse pysähdyin pidemmäksi aikaa katkomaan pudonneita kuivia oksia pienemmiksi pätkiksi, joutessani kannan ne puuplassille. Ulla-käly sen ensimmäisenä sanoi, että Kanttorilan pihapiiri tuo mieleen Huvikummun. Vanhat paksut lehtipuut osaltaan luovat sitä tuntua.
Aidanvierusperennapenkissä esikon kukinta edistyy, mutta sinivuokkokin on edelleen kukassa. Luulisin, että kylmä sää on pitkittänyt kukintaa. Nyt kun krookusten (ja kohta sinivuokonkin) kukinta alkaa olla ohi, esikoiden lisäksi vuoroaan aloittavat ainakin narsissit (ensimmäinen tete-a-tete oli avannut nuppunsa kivikkopenkissä) ja sarjatulppaanit sekä valkovuokko. Ai niin, viimevuotisista orvokeista osa aikoo kukkia tänäkin kesänä, vielä tummat nuput ovat kuitenkin pysytelleen kiinni.
Kansion lisäksi kamerakin pitäisi olla puutarhakierrolla matkassa. Edes kännykkä, silläkin jonkinlaisia kuvia pystyisi räpsimään.
Jospa aloitan uuden kierroksen, jälleen kasvihuoneesta kantamalla sinne tomaatit kumppaneineen valohoitoon ja karaistumaan.