Huhtikuu humauttaa

Kanttorilan kulmilla sateli lunta pitkin aamua, mutta mies ei ruvennut kolaamaan. Meinattiin, että turhaa rehkimistä, kun se kohta sulaa kuitenkin pois. Niinhän se suli perjantainakin. Ennen matkaan lähtöä säätiedotuksissa varoiteltiin, että Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla on surkea ajokeli, mutta kun tänne asti ehdimme, kaikki lumi ja sohjo oli kadonnut teiltä.
Illalla emme jaksaneet ryhtyä oikein mihinkään, vaikka olimme perillä toki ihan valoisan aikaan. Tai siis kyllä mies jaksoi virittää valkean takkaan. Mutta meinaamani kukkamukuloiden istutuksen esikasvamaan päätin jättää suosista aamuun sillä oletuksella, että aamulla tarkensi jo paremmin. Käytin illan kirjoittelemalla Millanille kirjeen pätkää, jonka vein hänelle tänään samalla, kun kävimme viettämässä synttäreitäni hänen kanssaan.
Millan kertoi nähneensä jo kerran kyykäärmeen kerällä lämmittelemässä tällä viikolla, kun oli ollut oikein lämmin päivä. Ei ollut ollut kauhean ilahtunut näkemästään. Koiran kanssa metsässä ulkoillessa joutuu käärmeisiin suhtautumaan vakavasti ja varovasti.
Me sen sijaan teimme pari huomattavasti mukavampaa kevätbongausta. Eilen ensimmäinen töyhtöhyyppähavaintomme tälle keväälle. Vanhoista merkinnöistä huomasin taannoin, että jonain vuonna ei niin kauan sitten olin nähnyt töyhtöhyyppiä viikon pari aikaisemmin. Tänään sitten katselimme säälien peippotyttöä, joka lumisateessa tuli etsimään vahvistusta lintulaudaltamme.
Juu, kyllä mä ennätin ne gladioluksen, ruostekukan ja freesian mukulat/sipulit istutella esikasvamaan, ja täytekakunkin ehdin täyttää ja koristella ennen kylään lähtöä. Meinasin ensin hätäillä, ettei mulla ole tarpeeksi istutusastioita, kun unohdin ottaa koululta mukaan niitä maitopurkkeja, jotka olin keittiöltä valmiiksi hakenut luokkaan jemmaan. (Meillä koulun keittiöllä fiksusti jemmaavat yhtä sun toista - munakennoja, maitopurkkeja, margariinirasioita ja isompiakin muovirasioita -  askarteluvärkeiksi yms. tarpeisiin.) Mutta oli minulla muutamia maitopurkkeja kerättynä, ja tulomatkalla tänne taukopaikalla kaivoin ABC:n kassan roskiksesta kuittien seasta pilkistävät korkeat kertakäyttömukit följyyni. Loppuja mukuloita istuttelin sitten isompiin kukkapurkkeihin useamman sipulin rykelminä.
Ensi viikonloppuna tulee jälleen pakollinen tauko Kanttorilavisiitteihin, mutta pääsiäislomalla ehtii taas tulla tsekkaamaan tilannetta, joko huhtikuu onnhumauttanut kaikki lumet veks ja joko jostain jotain pilkistää. En nyt sitten vielä ole uudestaan yrittänyt käydä lapion kanssa maa-artisokkaa tonkimassa. Jospa kokeilisin parin viikon päästä.
Ensi kesälle suunnittelemani sukutapaaminen Kanttorilassa on myös jo polkaistu alkuvauhtiin. Se tapahtukoon.