Talviloma ja lepopäivän ratto

Perjantaina lähdettiin oppilaiden kanssa hyvillä mielin hiihtolomalle. Olin ajatellut, että me miehen kanssa aloitamme loman töiden merkeissä, siivoten kaupunkikotia myynti- tai edes valokuvauskuntoon. Ja kyllähän me jonkin aikaa ehdimme siellä siivota, vaikka sinne pääsimmekin suht. myöhään. Lähtö nykykodista piti ottaa toiseen kertaan, kun ajettuamme toistakymmentä kilometriä mies muisti, ettei tullut varapulloa mukaan. Insuliinia. Olimme varautuneet myös yöpymään kaupunkikodissa, jos siivouksessa menee kovin myöhään, mutta mies halusi päästä jo illalla tien päälle, koska hän jaksaa paremmin ajaa iltasella kuin aamupuolella. Kyllä mies ehti sen verran siivoilla, että kehtasi ottaa kuviakin huoneista. Minä hosuin siellä täällä, lähinnä pientä .”ipuroomista”, niinkuin minun puuhani tahtovat olla, roinan pyörittelyä ja lajittelua. Tuotiin vähän lisää kuopuksen tavaroita Kanttorilaan, kun perjantai-iltana yhdentoista maissa saavuimme lomakohteeseemme. 

Olin helpottunut, kun yhdessäkään killerössä ei ollut kuolonuhreja. Myöskään hiirenpipanoita en ole bongannut. Jospa hiiririesa tältä talvelta on jo voiton puolella. Ruuat pidetään edelleen hiirten ulottumattomissa. Kellarissa on kyllä monta laatikollista mädäntyneitä omenoita, mutta niistä on jo kutakuinkin kaikki terveet paikat syöty. Olen ajatellut, että kuskataan omenalaatikot pihalle ja lämpökompostiin vasta keväällä, kun kompostori jälleen toimii. Nyt se on kohmeessa, ja olen tyhjännyt kompostijätteen väliaikaisesti pienempään puutarhakompostoriin. Myös sen jätteen, jota olemme keränneet sanomalehdestä taiteltuun biojätepussiin nykykodissa (jota voisin kai kutsua myös ”kolmioksi”). On muuten kovasti vähentynyt biojätteen synty, kun ryhdyimme kahvilakkoon pari viikkoa sitten. Kahdessa viikossa ehti aiemmin kertyä nelisentoista suodatinpussillista kahvinporoja, eikä yksi biojätepussi riittänyt.

Eilen ensimmäisen lomapäivän vietin lähinnä huonekasvien mullanvaihdossa. Sitä urakkaa en olekaan tehnyt useampaan vuoteen. Mullanvaihto sinänsä ei kauaa vie, mutta alkuvalmistelut ja loppusiivoukset vievät sekä aikaa että tarmoa, niin olen sen homman laistanut kevät toisensa jälkeen. Aloitin urakan suihkuttamalla muutamia kiireellisimpiä kasveja. Sitten tarvitsin multaa. Jätin pyykkikoneen pesemään lakanoita siksi aikaa, kun kävelimme keskustaan. Samalla reissulla, kun haimme minulle kukkamultaa, kävimme ruokakaupassa, mies kävi apteekissa ja minä vein kassillisen vaatteita kirpputorille (pojille pieneksi jääneitä mustia pukuja ja kuusi pitämättä jäänyttä mekkoani). Pyykkien ripustaminen ja ruuanlaiton jälkeen vihdoin tartuin tositoimiin. Suojasin lattiaa ja mattoa muovisella pöytäliinalla ja sanomalehdillä. Mutta niin vain taas onnistuin levittämään multaa suojan ulkopuolelle ja ”kroksieni” pohjissa ympäri taloa. Ennen saunaa sain kuitenkin enimmät siivottua niin  työskentelyyn käyttämässäni peräkammarissa kuin kylpyhuoneen lattialtakin. Kliiviasta löysin suureksi ilokseni nuppuja. Sen vain suihkautin, eikä kliiviaa muutenkaan pidä turhan usein kiusata mullanvaihdolla tai muulla siirtelyllä. Tein sellaisen radikaalin tempun, että jaoin sekä saniaista että unelmaa (asparagus), toki myös viirivehkaa. Käytännön syy jakamiskokeiluun oli se, ettei minulla ollut antaa saniaiselle eikä unelmalle edellistä suurempaa ruukkua. Nyt suurin osa ruukuista odottelee vielä peräkamarin pöydällä muovin päällä, että siirtäisin ne takaisin paikoilleen salin puolella. Huomenna voisin jatkaa mullanvaihtoa vielä toisen ikkunan kasvien osalta, samalla saattaisin innostua vaihtamaan salin verhot ja pesemään ikkunat. Kun eilen kävelimme kaksi kertaa keskustaan ja kun ramppasin Kanttorilassa edestakaisin peräkamarin, kylpyhuoneen, salin ja vintin väliä, niin keveästi tuli täyteen rapiat 10 000 askelta, joista nelisentuhatta Kanttorilan markilla. 

Kummasti on uni maistunut. Kanttorilassa on hyvä nukkua, oli täysikuu tai ei. Tänään tyydyimme kuuntelemaan tuttua pappia netin kautta, kun paikallisessa kirkossa oli konfirmaatiomessu, emmekä oikein halunneet juhlakansan sekaan tukkia. 

Sen verran lomasuunnitelmia meillä on sovittuna, että keskiviikkona lähdemme kolmestaan Millanin autolla kaupunkiretkelle. Pikkukoira lähtee mukaan. Millanin autolle on varattu aika turvatyynyn huoltoon. Mies vie auton sinne jätettyään meidät naisväen kirpparille. Jospa me kahdestaan pärjäämme pennun kanssa, toinen voi olla vuorollaan koiraa ulkoiluttamassa, jos se ei saa olla kirpparilla sisällä.