Seuraavaa kertaa odotellessa

Työviikko alkoi aivan mukavasti, vaikka aamulla olisinkin mielelläni jatkanut unia ja vaikka iltapäivällä olisin mielelläni mennyt torkuille. Tämän viikon jälkeen emme pääse Kanttorilaan, koska meillä on lauantaityöpäivä. Mutta sainpa tehtyä siellä suurin piirtein sen, mitä olin ajatellut. En vain ollut hoksannut, että tyrnitkin olisivat jo poimintakypsiä. Niinpä viime tipassa lähdön tuoksinassa kävin vielä nyppimässä kahdesta tyrnipensaasta sadon mukaamme. Toiset kaksi jäi vielä koskematta. Toivottavasti kotimies ehtii ja muistaa käydä napsimassa sieltä itselleen C-vitamiinit. Ja ehkä ne enemmän varjossa olevien pensaiden tyrnit pysyvät sen pari viikkoa syöntikunnossa.

Avomaankurkkuja löytyi kolminkertainen määrä siihen nähden, mitä olin aiemmin havainnut ja arvioinut löytäväni. Loppujen lopuksi niitä oli viisitoista säilöntäkokoista, mutta pari niistä jäi minulta huomaamatta ja poimimatta säilöntään. Toiseen erään sitten, elleivät peräti ole raakana syötäviä. Poimimistani kurkuista otin maistiaispaloja, eikä niistä yksikään maistunut kirpeältä. Iso kiitos kotimiehelle, joka katseli päivittäin niin kurkut kuin kurpitsatkin. 

Siksi voikin huolettomin mielin jäädä viikonlopuksi pohjoiseen ja jättää Kanttorila kahdeksi viikoksi, kun se ei ole oman onnensa nojassa vaan vastuullisen ja huolellisen sukulaismiehen hoteissa. Ja saattaapa meillekin löytyä jotain erilaista ohjelmaa koululaisten yleisurheilukilpailujen jälkeen ja/ tai lisäksi.  Päässemme vaihteeksi paikalliseen kirkkoon pyhänä.