Kuuntelin sängyssä, kun mies aamukahdeksalta soitti paikalliseen hammaskivunhoitoyksikköön. Ja, kiitos ja ylistys, sai kuin saikin ajan kahdeksitoista niin vieraspaikkakuntalainen kuin onkin. Nyt hän lähti hakemaan apteekista ensi alkuun kivunlievitystä, kun särkylääkkeet loppuivat kotivarastosta. On kuitenkin onni, ettemme ole tämän enempää sairastelleet täällä Kanttorilassa asuessamme.
Raivasin eilen illalla ruokapöydältä askartelumatskut pois. Sain tehtyä 35 joulukorttia. Ennen tapasin tehdä kaikki lähetettävät joulukortit samalla mallilla (paitsi jos oli jokin erityisen työläs malli, silloin tein esim. vain sukulaisille ja muille lähetin jotain ksinkertaisempaa). Mutta nyt korttisuunnittelun pohjana oli saatavilla olevan monipuolisen materiaalin monipuolinen hyödyntäminen. Nautin hommasta, koska se kysyi sekä luovuutta että ongelmanratkaisua. Erityisen haastavaa oli miettiä, miten voisin saada valmiiksi kortiksi pari aihiota, jotka joku muu oli aloittanut käsityöpiirissä, länttäämällä korttipohjan yläreunaan joulukranssitarran. Tuollainen tarrahan kuuluisi kiinnittää vasta viimeisenä, minun mielestäni. Sain aikaan kelvolliset ratkaisut niihinkin. Kuviakin voi joskus olla luvassa.
Posti kulkee täällä jännästi. Minulta Millanille kirje viipyy matkalla paljon pidempään kuin Millanilta tänne keskustan tuntumaan. Nytkin hänen kirjeensä oli lähtenyt uudenvuoden aattona liikkeelle ja jo tänä aamuna se oli laatikossamme. Muutakin mukavaa posti on vielä joulun jälkeen kuskannut, nimittäin kirjeen toiselta ysävältäni Dalialta ja kolme pakettia viljakahvia, jotka hänen poikansa oli tuonut Romaniasta meitä varten.
Nyt taidan ruveta vastaamaan Millanin kirjeeseen, Dalialle jo lyhyesti vastasinkin sähköisesti.
Iloitsen tänään ystävistä. Ja toimivasta terveydenhuollosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti