Liittyneekö ikään vai enempi persoonaan, etten ole oikein uudenvuodenjuhlija. Vietimme kylläkin aivan mukavan illan Kanttorilan sohvalla miehen kanssa telkkaria katsoen, välillä käytiin saunassa. Meille sopivan riehakkaaseen juhlintaan liittyi kylläkin yksi harmi, miehen hammassärky. Huomenna yritetään soittaa paikkakunnan päivystykseen, josko huolivat ulkopaikkakuntalaisia hätätapauksia. Elleivät huoli, täytynee lähteä ajelemaan kohti kaupunkikotia, jotta mies pääsee hammasääkäriin.
Täällä maalla oli vähemmän pauketta kuin kaupungissa, mutta tarpeeksi herättämään meidät puoliltaöin. Onneksi meteli vaimeni aika pian, eikä enää aamusta ole mitään kuulunut.
Olisi varmaan ollut asiallista hieman siivota uuden vuoden ja uuden alun kunniaksi, mutta mitä sitä nyt suotta keskellä viikkoa. Minulla on nyt kolmatta päivää keittiön pöytä (pidennettynä versiona) täynnä askarteluvärkkejä, toistakymmentä joulukorttia on valmiina ja vielä haluaisin jatkaa - lähinnä saadakeni värkkejä hupenemaan - ennen kuin raivaan pöydän muihin käyttötarkoituksiin. Joihin harvemmin kuuluu syöminen. Ellette kerro kellekään, voin paljastaa, että minäkin nykyisin syön yleensä mieheni seurassa olkkarin sohvalla. Niinpä, meillä on Kanttorilassa kaksi ruokapöytää, eikä kumpaakaan juuri käytetä ruokailuun.
Mennyt vuosi oli täynnä. Juhlaa ja arkea, iloja ja suruja, ylläyksiä ja järkytyksiä. Ehkä eniten juuri järkytyksiä ja niihin liittyvää surua, ainakin ne jäivät päällimmäisinä mieleen. Toivon meille kaikille, että alkanut vuosi toisi itse kullekin sellaisia hyviä asioita, jotka jäisivät päällimmäisinä mieleen tästä vuodesta. Ennen kaikkea toivon, että Taivaallisen Isän hyvä tahto saisi tapahtua itse kunkin elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti