Tänään olisi ollut hyvä pihaleikkisää, mutta onnistuin leikkaamaan haavan sormeeni - sekatööreillä pienistäessäni maljakkokukkia kompostiin - niin en viitsi nyt rasittaa saati liata paremman käden etusormea. Toisaalta suunnittelemiini pihaleikkeihin tarvitsisin multaa enemmän kuin ne kolme säkkiä, jotka ovat tähteillä keväisestä kuormasta. Ja toisaalta toisaalta lienee ihan fiksua varovaisuutta odotella seuraavia sateita ennen mittavia uudelleen istutuksia ja perennapenkkien uusimisia.
Mutta piti kirjoittamani parista pienestä eläimestä. Näin kasvimaalla erikoisen näyn, pitkä komea kasteliero kiemursi kiivaasti itsensä ympäri melkein umpisolmuun. Ensin arvelin, olisiko siinä kaksi lieroa parittelemassa (en ole sellaista nähnyt, enkä tiedä, miltä se näyttää). Sitten huomasin, että siinä on tosiaankin kaksi yksilöä, mutta se toinen oli ihan eri eläinlajia, pienempi ja musta. Sitten hoksasinkin, mistä täytyi olla kysymys, ja näpsäytin sen toisen eläimen irti ja edemmäs lierosta, joka vapauduttuaan alkoikin edetä omia teitään. Olin aikaisemminkin jo nähnyt kasvimaalla noita mustia kiiltäväpintaisia toukkia, jollainen nyt oli hätyyttelemässä matoparkaa. Siksipä olin etsinyt ja löytänyt tiedon, että kyseessä on maakiitäjäisen toukka, joka on sikäli hyödyllinen apuri tarhurille, että se syö etanoita. Nyt vain oli mokomakin ahneuksissaan käynyt parikymmensenttisen lieron kimppuun. En halunnut jäädä katsomaan, olisiko liero kiemurtelullaan vapautunut hyökkääjästä, vaan sekaannuin asiaan. En kai sentään ole niin tyynni etanoita kerännyt, etteikö toukka muka enää löytäisi muuta särvintä kuin kastematoja.
Kasveista vielä tämänpäiväiset ilonaiheeni:
1) bongasin gladioluksen nupun, en tosin yhtään muista, minkä värisestä on kyse. Mutta se selvinnee ajan kanssa.
2) kevättalvella siemenestä kasvattamistani kolmesta pikkupelargonista yhdessä on jo nuppuja ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti