Olen ennenkin kirjoittanut palleroneilikan ihanasta tuoksusta.
Ainakin kerran. Tänä kesänä olen jälleen saanut siitä nauttia, toki sen somasta vaalenapunaisesta pitsireunakukinnostakin.
Kukinta alkaa toki olla jo ohi, vielä tuoksu tuntuu. Kun se oli aloittanut kukkimisen, aloin jonkin ajan kuluttua ihmetellä, miten sen tuoksu voi kantautua niin kauas, kun tunsin sen eri puolilla tonttia yhtä voimakkaana. Meni varmaan pari viikkoa nuuhkiessa, kunnes vihdoin älysin, että myös tien varren lehmuksen olivat alkaneet kukkia, ja tietysti niiden tuoksu kantautui pihaamme vaivatta. Vaikka en pysty kuvien tai tekstin kautta saamaan aikaan blogin lukijalle tuoksuaistimusta palleroneilikasta, niin ainakin pystyn antamaan vihjeen, että lehmuksen tuoksu muistuttaa sitä mainiosti.
Kukkaistuoksuista puheen ollen, posliinikukka on tällä haavaa toiseen otteeseen kukassa tänä kesänä. Se on nyt vanhemmiten ottanut tavaksi tehdä kahdet kukat kesässä. My old faithful.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti